Talvisota

  Valitsin luettavaksi Antti Tuurin romaanin "Talvisota" vuodelta 1984. Kirjassa ei periaatteessa ole juonta, vaan se on kertomus pohjanmaalaisen miehen elämästä rintamalla talvisodan aikana. Kirja vaikuttaa jonkun sotilaan muistelmalta, se on mielestäni kirjoitettu hyvin ja saa tuntemaan, että olisi itse ollut paikalla. Kirjassa myös hypitään paikasta toiseen ajoittain, ja kerrotaan paikoin paljonkin etukäteen juonipaljastuksia kuten kuolemia, kuten jo kirjan alussa kerrotaan, että päähenkilön eli Martin veli Paavo tulee kuolemaan.
  Kirjassa ei niinkään ole juonta kuten jo mainitsin, vaan kirjan alussa lähdetään sotaan ja loppukirja kertookin päivittäisestä elämästä rintamalla tykistökeskityksien ja venäläishyökkäysten lomassa. Kirjassa huomaa, että tavallinen rivisotilas ei oikeastaan tiennyt, että miksi Venäjä hyökkää. Ei oikeastaan kerrottu muuta kuin että nyt on mentävä puolustamaan itsenäisyyttä ja sinnehän mentiin. Venäläiset on kuvattu hyvin negatiivisessa valossa. Heistä käytetään usein nimityksiä kuten "vainomies". Päähenkilölle läheisten henkilöiden kuolemista on myös kerrottu ehkä turhankin tarkasti. Kerrotaan, kuinka velipoika menee keskeltä poikki vastaanotettuaan kranaatin selkäänsä. Tämä viestittää jonkunlaista pelkoa, mutta kertoja vaikuttaa hyvin rauhalliselta. Käytetty kieli on totista, mutta ajoittain hieman leikittelevää ja hauskanoloista.
  Sotilaiden tunteet venäläisiä kohtaan ovat melko neutraaleja. Jos jokin tuttava tai läheinen kuolee, aluksi ollaan surullisia, sen jälkeen vähän aikaa vihaisia kunnes palataan melko normaaleiksi. Viha kuitenkin pysyy alitajunnassa, kuten päähenkilö huomauttaa kirjan lopussa kertoessaan, että hän on hieman katkera ja pettynyt, koska sota loppui ja Suomi joutui vielä luovuttamaan alueita. Sotilaat rintamalla olettivat, että Suomi oli voittanut.
  Kokonaisuudessa kirja kertoo hyvin mitä sen ajan sotilaan päässä mahdollisesti liikkui, ja sai lukijan hyvin temmattua mukaansa.

Novellianalyysi

  Luin novellikokoelman "Keisarin viesti". Siinä on Franz Kafkan kirjoittamia novelleja.
  Novellissa ei ole mitään tiettyä aihepiiriä, kaikki novellit tosin ovat yhtä epäselkeitä eivätkä novellit mielestäni liity toisiinsa. Tarinoita on laidasta laitaan, kauppiaista "maalaisten petkuttajiin" ja veljenmurhasta asianajajaan.
  Tarina "Toive muuttua intiaaniksi" jäi mieleeni. "Kunpa voisinkin olla intiaani, heti valmiina, ja kiitävän hevosen selässä, viistona ilmassa, vavahtaisi hetkeksi yhä uudelleen vavahtavan maankamaran yllä, kunnes jätti kannukset, sillä kannuksia ei ollut, kunnes heitti suitset pois, sillä suitsia ei ollut, ja tuskin näki edessään maata sileäksi niitettynä nummena, jo ilman hevosenkaulaa ja hevosenpäätä." Tarinassa ei ole kuin yksi piste, mikä ihmetytti minua. Luulisin, että tarinan teema on se, että henkilö haluaa muuttaa elämänsä jännittävämmäksi tai olla joku toinen, jonka elämä on jännittävämpää.
  Novellin lukeminen oli ainakin minulle melko vaikeaa. Jotkut tarinat olivat todella lyhyitä eikä niissä tuntunut olevan järkeä. Tarinoita piti lukea uudelleen ja uudelleen saadakseen ne tulkittua, enkä siltikään ymmärtänyt suurinta osaa. mikä ehkä hieman latisti lukukokemusta. Mielestäni kirjojen pitäisi olla ainakin hieman selkeämpiä, liika tulkinta on haitaksi.