torstai 29. elokuuta 2013

3. Tekstitaitovastaus

Onko mitään järkeä lukea romaaneja tai novelleja, kun tietokirjoja lukemalla oppisi paljon enemmän? Tottakai, sillä fiktiivinen kirjallisuus opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa. Toronton psykologian professori Keith Oatleyn mukaan fiktio on ikäänkuin sosiaalisen maailman simulaattori.

Fiktiivinen kirjallisuus myös vaikuttaa lukijaansa, joko negatiivisesti tai positiivisesti. Esimerkiksi John Wolfgang von Goethen kirja "Nuoren Wertherin kärsimykset" sai aikaan itsemurha-aallon 1700-luvun lopulla, kun nuoret miehet samaistuivat päähenkilöön. Toisaalta myös joidenkin valkoihoisten suvaitsevaisuus on kasvanut, kun on selvinnyt että päähenkilö onkin homoseksuaali tai tummaihoinen.

Syvällinen lukeminen huojentaa ja poistaa stressiä. Tutkimusten mukaan se ei jää kakkoseksi joogalle taikka television katsomiselle. Faktahan on myös se, että lukemalla oppii ilmaisemaan itseään paremmin ja käyttämään uusia sanoja paljon paremmin kuin telkkaria katselemalla tai puhetta kuuntelemalla. Tällä on suuri vaikutus lasten kehittymiseen.

Lukemiseen paneutunut käyttää molempia aivopuoliskojaan, tähän ei "pintalukija" kykene. Nyt kuitenkin pelätään, että verkkolukeminen tyhmentää meitä ärsykkeiden ja "pikaselailun" muodossa.

maanantai 26. elokuuta 2013

2. Mielipidekirjoitus

En oikein ymmärrä, miksi ihmiset vastustavat ydinvoimaa. Se vaikuttaa olevan hieman sama asia kuin lentämistä pelkäävät ihmiset - vaikka autolla matkustaessa tapaturman riski on paljon suurempi.

Vaikuttaa lähinnä siltä etteivät ihmiset vaivaudu tutkimaan asiaa vaan yksissä tuumin vastustavat "uutta". Tottakai esimerkiksi Chernobylin onnettomuudella on varmasti osuutensa tässä asiassa, mutta kyseinen tapaus oli enemmänkin hallinnon kuin ydinvoiman itsensä syytä (laitteet eivät olleet säädösten mukaiset yms.). Ydinvoima on itseasiassa puhtain energiamuoto eikä siitä koidu juurikaan päästöjä. Samat ihmiset jotka vastustavat ydinvoimaa "ulisevat" jääkarhujen hukkumisesta ja yleisestä ilmaston lämpenemisestä, no miksiköhän näin tapahtuu?

Tietyt viherpiipertäjät voisivat tässä asiassa kirjaimellisesti vetää sen kuuluisan pään pois takapuolesta ja miettiä asiaa loogisesti. Tottakai, riskejä on, mutta niin on kaikessa muussakin. Miksi edes astua ulos, saattaa vaikka jäädä auton alle?


tiistai 20. elokuuta 2013

1b Luovan kirjoittamisen harjoitus

Marraskuu 1988.

Lappeenranta, Valtakatu 11.

"Taas uusi", huokaisi etsivä. Hotellihuone näytti enemmän karhun runtelemalta kuin joltain mitä ihminen voisi tehdä. Rikotusta ikkunasta sisään satanut räntä sekä puun- ja kankaanpalaset peittivät huonetta. Kaikki veren peitossa. Todisteita ei juuri ollut, ruumiista pelkkä pää jäljellä. Kuten viimeisessä viidessä tapauksessa.

"Hei Vesku, tules tänne" huikkasi etsivän työpari. Molemmat alkoivat kyllästyä näihin tapauksiin. Mitään johtolankoja ei tuntunut löytyvän.

Kylpyhuoneen lattialla oli suurehko lammikko verta, mikä ei ollut samanlaista kuin muualla asunnossa. Itseasiassa se ei vaikuttanut ihmisen vereltä.

"Voi pojat", huokaisi Vesku.

1b Luovan kirjoittamisen harjoitus

Miehen kasvot näyttivät jollain tavalla tutuilta. Emil pähkäili jonkin aikaa, kunnes hän muisti. Piirros samoista kasvoista oli ollut eilisen lehdessä, sekä jokaisella ilmoitustaululla kaupungissa. Se oli todistajan näkemys pankkiryöstäjän kasvoista. Emil tärisi. "Miksi pankin ryöstänyt mies olisi täällä?" hän mietti.

Emil ei tajunnut tuijottaneensa miestä jo minuuttien ajan, kunnes hän kääntyi kohti Emiliä ja kysyi: "Mikä hätänä?". Emil jähmettyi eikä saanut sanaakaan suustaan. Mies pudisti päätään ja jatkoi lehden lukemista.

Emil ei tiennyt mitä tehdä. Hänen muistinsa alkoi temppuilemaan. Oliko mies sittenkään sama kuin lehdessä? Lihakeitto oli jo kylmentynyt.

torstai 15. elokuuta 2013

1a Miksi valitsin kurssin

Valitsin kurssin, koska haluan oppia kirjoittamaan parempia esseitä. YO-kokeet ovat tietysti mielessä. Kirjoitan tosin mielestäni jo ihan hyvin, mutta harjoitus ja ns. jauhaminen ei kai ikinä ole pahasta. Heikkoudekseni sanoisin, että kirjoitan joskus turhan listamaisesti, jos ohjeissa on esimerkkejä mistä asioista olisi hyvä kirjoittaa.

Hyvin kirjoittamisesta on varmasti hyötyä lähes kaikessa. Paljon muuta kuin koulutekstejä ei tosin tule kirjoitettua, ellei viestejä kavereille lasketa!

Tehtävälista tuntuu ihan sopivalta, mieluummin tosin kirjoittaisin useampia esseitä kuin mielipidetekstin tai tekstitaitovastauksen. Varsinkin tekstitaitovastauksia on jo mielestäni harjoiteltu aika paljon, ja jokainen osaa ainakin jotenkuten kirjoittaa mielipidetekstin.