Marraskuu 1988.
Lappeenranta, Valtakatu 11.
"Taas uusi", huokaisi etsivä. Hotellihuone näytti enemmän karhun runtelemalta kuin joltain mitä ihminen voisi tehdä. Rikotusta ikkunasta sisään satanut räntä sekä puun- ja kankaanpalaset peittivät huonetta. Kaikki veren peitossa. Todisteita ei juuri ollut, ruumiista pelkkä pää jäljellä. Kuten viimeisessä viidessä tapauksessa.
"Hei Vesku, tules tänne" huikkasi etsivän työpari. Molemmat alkoivat kyllästyä näihin tapauksiin. Mitään johtolankoja ei tuntunut löytyvän.
Kylpyhuoneen lattialla oli suurehko lammikko verta, mikä ei ollut samanlaista kuin muualla asunnossa. Itseasiassa se ei vaikuttanut ihmisen vereltä.
"Voi pojat", huokaisi Vesku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti